Historiaa

Brita Salko

KAPPELI MEREN RANNALLA

TIETOJA LUVIAN VANHOISTA KIRKOISTA JA KIRKKOESINEISTÄ

 

LUVIA - väylän varrella

Luvian sijainti meren rannalla on aina määrännyt elämää täällä niin kuin kaikkialla rannikolla.

Reitti, jota on kuljettu jo varhaisina aikoina, on purjehdusväylä, joka johtaa etelästä Korpoströmistä Lypertön, Putsaaren, Pyhämaan, Rihtniemen ja Luvian kautta Kokemäenjoen suulle ja Pohjanlahden rannikolle. Ulvila ja Kokemäki olivat rikkaita kauppapaikkoja jo 1200-luvulla.

Luvian saaristo on tarjonnut hyviä suojapaikkoja merenkävijöille. Purjelaivojen aikakaudella jouduttiin odottamaan myrskyn asettumista tai sopivan purjetuulen viriämistä peilityvenen jälkeen. Luvianlahden purjehduskelpoinen väylä on kauan muodostanut erään tärkeimmistä rannikkoväylistä.

Suomen Historia -teoksessaan professori Seppo Suvanto kirjoittaa: "Ruotsalaisten siirtymisestä Pohjanlahden itäpuolelle Merikarvialle ja Lapväärttiin on asiakirjatieto vuodelta 1303, mutta on varsin todennäköistä, että heitä on ollut jo aikaisemmin 1200-luvun puolivälin tienoilla Kokemäenjoen suupuolessa ja Ulvilassa. Ilmeisen nopeassa tahdissa heitä sitten saapui Ruotsista ja Ahvenanmaalta Luvian ja Kokkolan väliselle alueelle." Tältä ajalta on peräisin Luvian rannikolla ja saaristossa oleva ruotsinkielinen nimistö.

Rannikon nimistössä on paljon mielenkiintoisia meriteihin ja kaupankäyntiin liittyviä esimerkkejä: Kumoksenpää (=kumo =merkkituli), Jungfruholma (=liikenneväylän varrella oleva satama- tai kokouspaikka), Saksansaunan loukko(=kauppasaksat), Skuthamina (=kuutto =alus), Piskoppi (=piispan tarkastusmatkat kulkivat luotettuja väyliä pitkin. Piskoppi =Biskopsvik kuuluvat väylänimistön ehdottomaan aateliin.)

Vanhin virallinen tieto, jossa Luvia-nimi mainitaan, on vuodelta 1420. Kyseessä on tutkimuskäräjien pöytäkirja, jossa käsitellään kalavesikiistaa. Kiistaa käytiin luvialaisten oikeuksista kalavesiinsä, metsiinsä ja kaskimaihinsa. Vastapuolella olivat euralaiset ja kokemäkeläiset. Oikeusistuimen päätös oli luvialaisille myötämielinen. Asiakirjassa mainitaan luvialaisia kyliä, joten asutus on Luvialla ollut vakiintunutta.

Eurajoella on ollut jo vuonna 1344 oma pappi ja todennäköisesti oma kirkko. Vuonna 1495 piispa Maunu Särkilahti mainitsee kirjeessään epäsuorasti Luvian. Siinä puhutaan Eurajoesta ja sen annekseista (=apupitäjä). Eurajoen historian kirjoittajan Ulla Heinon mukaan annekseina voivat tulla kysymykseen vain Lappi ja Luvia. Luvia oli Eurajoen kappeli samoin Lappi. Irjanne ei ole ollut kappeli vaan rukoushuonekunta, jossa on ollut kirkko jo katolisella ajalla.

Tietoja Luvian seurakunnan syntyajasta, vielä vähemmän kirkon rakentamisajasta, on turha etsiä kirjallisista lähteistä. Muutamia asiaan läheisesti liittyviä dokumentteja voidaan käyttää apuna ajoittamisessa.

Kuva vuodelta 1926